Kävimme perjantaina Rajasaaressa taas testaamassa veden lämpötilaa ja erään kultsun innostamana Topikin erehtyi tarpeeksi syvään veteen, että oli aika opetella hieman uimaankin. Toista kertaa ei kuitenkaan samaa erehdystä tapahtunut peräjälkeen, sen verran jännittävä tuo ensimmäinen erehdys taisi olla. Veteen mentiin kyllä, mutta pitäen visusti huoli, että pohjaa riittää jalkojen alla. Vedessä lotraamisen karjikset kyllä tuntuvat osaavan; tämäkin pentu tuntuu haluavan samaan suihkuunkin omistajan kanssa ja makoilee vesilammikoissa ihan vaan huviksensa.

Auringonlaskun aikaan oli kerääntynyt paikalle kymmenittäin koiria ja ihmisiä eli hyvät leikit saatiin aikaiseksi. Siis aina, kun Topi hepuleiltaan ehti... Hieman myöhemmin kesällä, kun itsekin uskaltautuu veteen, täytyy opettaa Topi kunnon meripelastajaksi tai ainakin hakemaan lelut pois vedestä syvemmältäkin. Nyt ei ihan vielä uskallus tai saalisvietti riittänyt noutamiseen perille asti. Vielä toistaiseksi noutokin tapahtuu tuomalla lelu omistajan lähistölle puolihuolimattomasti, ei käteen saakka vielä.

Mainio tapa väsyttää penska tämä, rannalla ravaaminen, kyllä on ja sitä tulemmekin kesällä harrastamaankin tasaiseen tahtiin. Toinen kiwa paikka, talvellakin, on Sipoon koirametsä, josta löytyy monenlaista maastoa sekä muitakin koiria. Oppii pentu samalla, että niitä tulee vastaan, ne ohitetaan tervehtimisen jälkeen ja jatketaan matkaa omistajan kanssa.

Viisikuinen karjispenska ei nyt kesällä vielä näyttelyitä kierrä mutta syksyllä ehkäpä jo kokeilemme harjoituksen ja harrastuksen vuoksi muutamia. Toivottavasti tapaamme muitakin junnuja matkan varrella!