Osallistuimme koiranäyttelyyn Topin kanssa eilen. Topi menestyi hyvin, tuloksena oli ROP ja Topin ensimmäinen sertifikaatti. Tuomari oli Marja Talvitie, jonka kirjallinen arvostelu kuuluu seuraavasti: Kookas, voimakas, erittäin hyväntyyppinen. Vahvapäinen, hyväilmeinen uros. Hieman niukat etu- ja takakulmaukset. Erinomainen runko. Aavistuksen liian laskeva lantio. Takapotku saisi olla parempi. Hyvä karva ja luonne.

Haukun opetus, josta kerroin edellisessä kolumnissa oli menestys. Itseasiassa se oli niin hyvä menestys, että täytyi välillä toppuutella nuorta herraa, ainakin sisätiloissa : ). Topi rakastui tähän uuteen lupaan ilmaista itseään haukkumalla ja aluksi vastaus ihan kaikkeen olikin äänekäs : ). Onneksi kuitenkin nyt, kun lupa haukkua alkaa olemaan "eilisen juttuja", Topi on rauhoittunut. En myöskään ole harjoituttanut jatkuvaa haukkumista sillä noin kuukauteen, luulisin.

Sään lämmetessä muutama viikko sitten huomasin kiinnostukseni tottisharjoitteluun hiipuvan samaa tahtia. Sen sijaan aloimmekin harjoittelemaan yhdessä pyöräilyä Topin kanssa. Topi siis juoksee valjaissa pyörän vierellä, ei sentään pyöräile itse ; ), vaikka fiksu poika onkin. Suurimmaksi osaksi homma jo luonnistuu, mutta joskus Topi unohtaa vielä olevansa kiinni pyörässä nähdessään jotain mielenkiintoista. Noh, harjoitus tekee mestarin : ).